lauantai 8. syyskuuta 2012

Nimeämisoikeus, wtf!?!?

Yksi klassisimmista suosion mittareista on joukkuiden valinta. Kun joukon johtajat yksi kerrallaan ilmoittavat joukkueeseensa tervetulleiden ihmisten nimiä, ja vielä valitsemattomien määrä pienenee, käy odottaminen tuskalliseksi. "Miksi minua ei jo pyydetä? Eikö minusta tykätä?". Ja tokihan se niin on, että kapteeni valitsee ystävänsä tai parhaat pelurit puolellensa. Ne joilla ei ole asiaa pomon sisäpiiriin, niitä ei heti valita.
Big Brother laittoi Johannan ja Sarahin valitsemaan joukkueensa. Nämä jaot tehdään luultavimmin viikoittain, tai ainakin silloin tällöin uudelleen, koska todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin toisen värinen porukka harvenee enemmän, joten kilpailla ei pystyisi.

Se, mistä siis kilpaillaan, on nimeämisoikeus. Häh? Aiempina kausina asukkaat ovat voineet saada sanktiona automaattisen häätöäänestyksessä olemisen. Tällainen vaikuttaa uudella tavalla häätöäänestyksiin. Riippuu aivan täysin nimeävästä porukasta, että kuka istuu sunnuntaisin piinapenkissä Talk Shown aikana lähtöä peläten.

Jos joukkueet ovat pitkäkestoisia, ei liittoumilta voi välttyä, joten likaista peliä päästään pelaamaan nopeammin. Jos puolet porukasta ei saa antaa nimeämisääniä, istuvat he maalitauluina ja vain odottavat omaa vuoroaan lähteä talosta.
Tällainen aiheuttaa paineita ja kitkaa talossa väistämättä. Hermoromahduksia luvassa kenties?

Luulin että pelin henki on se, että asukkaat äänestävät toisiaan, ja katsojat päättävät lähtijän.
Nyt käy niin, että puolet talon asukkaista viettää aikaa turhaan, ilman mahdollisuutta vaikuttaa omaan menestymisesnsä pelin pelaamisen kannalta. Eriarvoisuutta tunnutaan korostavan, kuitenkin niin että vältetään Taivas ja Helvetti, Rikkaat ja Köyhät -tyyppistä katastrofia.